Joskus keväällä heitin puolileikilläni, että jos lähdettäisiinkin Rozan kanssa syksyllä Naisten hakuun Tornioon. Kun tämä loma osui sopivaan aikaan, niin eikun ilmoittautumista menemään. Ihan pelkästään kokeen takia ei varmaan olisi tullut lähdettyä noin pitkälle, mutta samalla reissulla poikettiin myös Iissä, jossa asuu sukulaisia ja tuttuja. Mennen tullen yövyttiin suunnilleen puolimatkassa Pihtiputaalla koiraystävällisessä hotelli Niemenharjussa ja myös Torniossa vietettiin kaksi yötä.

Lauantaiaamu valkeni harmaana, tuulisena ja viileänä. Majapaikasta koepaikkaan oli vain vartin ajomatka ja ilmoittautuminen hoidettiin kätevästi koepaikalla. Olimme aamupäivän seitsemäs eli viimeinen koirakko. Paikka oli meren rannalle tehty täyttömaakenttä, jonka reunoilla oli metsää ja pusikkoa. Koe alkoi maaohjauksella, jossa oli fasaani muutama metri metsän sisässä. Oikealla puolella oli hakuruutu, jonne moni koira säntäsi jostain syystä , vaikka tuuli vasemmalta. Näin yritti aluksi Rozakin, mutta sain sen heti pysäytettyä ja toisella lähetyksellä suoraan fasaanille ja lintu vauhdilla käteen. Tuomari kehui hyvää suoritusta .

Seuraavaksi siirryttiin rantaan, Roza seurasi muuten hyvin, hieman edistämistä. Tehtävä oli kaksoismarkkeeraus, joista ensimmäinen heitto, varis, tuli rannalle ja lokki heitettiin kauempaa aallonmurtajalta rantaveteen. Roza lähti suoraan lokkia hakemaan, mutta jäi monen muun tapaan ihmettelemään puolimatkassa olevia kiviä, jotka olivat juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella. Välillä näkyivät, välillä ei. Omituisia pienen koiran mielestä. Roza muisti sitten rannalle lentäneen variksen, toi sen, mutta uudella lähetyksellä lokille jäi jälleen pyörimään kiville.

Hakuruudussa oli metsän puolella variksia, fasaani, rantamaastossa lokkeja ja kauempana lahdenpoukaman takana koskelo kiven päällä. Ja rannalla kahden ison kiven välissä kani. Lähetin Rozan aluksi metsään päin, mutta lokki sieltä kuitenkin ensimmäisenä tuli. Seuraavaksi lähetin kanille, jota Roza mietti aika pitkään, otti lopulta, mutta pudotti muutaman metrin päähän ja jätti siihen. Ja siinä oli sitten tämä koekin. Tähän kanikäyttäytymiseen voi olla montakin syytä; pitkä matka, yöpyminen vieraassa paikassa, outo  ohjaaja ja lähestyvä juoksu. Ja se juoksu alkoikin sitten heti tiistaina, kun oltiin reissusta kotiuduttu. Yleisvaikutelmassa maininta: nopea ja kohtuullisen kuuliainen koira.

Harmi juttu, mutta muuten matka oli mukava ja oli kiva osallistua tähän hienosti järjestettyyn kokeeseen. Naisväelle oli varattu illaksi kaikenlaista naisellista ohjelmaa, hierontaa, kynsien laittoa, alusvaate-esittelyä ja kaikelle kansalle herkkutarjoilut. Lauantaina lasagne, salaatti ja jälkkärinä mutakakkua kermavaahdolla. Ja tietysti roosan (ei Rozan) väristä mehua, myös pokaalien jalat olivat sävy sävyyn roosanväriset. Ohjaajilla oli myös vaaleanpunaisia asusteita; pipoja, huiveja ja käsineitä.

Aamulenkillä Pihtiputaalla vanhalla nelostiellä.
 

Fasaani tulossa ohjauksesta.

Lähdössä markkeerausta hakemaan, kunnes...

...kohta ilmestyvät salaperäiset vedenalaiset kivet...

...ja tulikin varis!

Jokainen ohjaaja sai muistoksi t-paidan.

Lenkillä Torniossa, taustalla Suomen ja Ruotsin rajamerkki. Tässä on molempien maiden yhteinen golfkenttä ja saaren kärkeä kiertävä kävelypolku. Kiira ja Melina jo tähyävät Ruotsin puolelle.

Kiiran Ruotsin-tuliainen, itse löydetty golfpallo.

Vihdoin kotona, jokaisella Pihtiputaan kirppikseltä hankitut pehmot. Kuvassa Rozan katseessa havainnollistettuna yksi seitsemästä kuolemansynnistä: kateus.