Pitihän se tämäkin kokeilla .

Kun starttasimme kyläpaikasta Kouvolasta aamulla, oli pakkasta nelisen astetta. Koepaikalla oli aamupäivän harmaata ja sumuista, mutta lopulta päivästä kehkeytyi oikein hieno syyspäivä. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut kokonaista 23 koirakkoa ja Melina ja Roza saivat arvonnassa peräkkäiset numerot 17 ja 18. Kokeessa tuomaroivat Miso Sipola ja Pauliina Ahola, tuomariharjoittelijana Matti Tenhunen. Täysin onnistuneesta rastista saa 20 pistettä, virheet rokottavat pistemäärää. Ja tässä lajissa on muuten tosi helppoa saada nolla koko kokeesta, sillä jos yksikin tehtävä menee nollille, koko koe menee myös.

Kokeen tulokset täällä.

Ensimmäinen rasti (Miso)
Ykkösmarkkeeraus laajaan vatukkoon, sen oikeaan reunaan, lähetys pellolta. Melina markkeerasi paikan hyvin, mutta vaelteli silti tovin pitkin vattupusikkoa, moikkasi ampujan, kunnes päätyi takaisin oikeaan paikkaan ja palautti damin vauhdikkaasti (!) suoraan käteen. 12 pist.

Rozan suoritus oli muuten toisinto Melinasta, mutta dami jäi löytymättä. 0 pist.

Äkkiseltään helpon oloinen tehtävä, jota se ei kuitenkaan ollut. Kokonaista kymmenen koiraa sai tästä nollan eli nollasi kokeensa jo tässä vaiheessa.

Toinen rasti (Pauliina ja Matti)
Pätkä seuraamista, eteenlähetys leveän ojan yli ja lähihaku.

Pellolla oli kapea ja pitkä kaistale tosi korkeaa heinää, jossa damit 30 ja 60 metrin kohdilla. Seuraamisen lopulla tuli ojan toiselta puolen laukaus, jolloin pysähdyttiin ja ampuja siirtyi heinäkaistaleen vasemmalle puolelle, ja toinen laukaus. Pahaa aavistellen huomasin Melinan tuijottavan herkeämättä ampujaa ja sinnehän se suuntasi heti ojan ylitettyään. Pillitykset eivät paljoa auttaneet, enkä saanut Melinaa oikealle aluelle lainkaan ja tämä rasti ns. levisi käsiin. 0 pist.

Roza toi molemmat damit tehtyään ensin kunnon kierrokset vauhdilla heinäalueen ympäri. Ojan ylitettyään Roza läpsäytti korvat takaviistoon ja viiletti pitkät lenkit pellolla omiin nimiinsä. 6 pist.

Tuomarin kommentti: "on sillä ainakin jalkoja..."
Katsojan kommentti: "ohjaaja puhaltaa pilliin, niin koira vaan parantaa vauhtiaan..."

Kolmas rasti (Miso)
"motivoitu" linja

Koira lähetettiin eteen leveän ojan yli, dami oli metsän reunassa peltosaran toisella puolella. Tätä ennen tapahtui kuitenkin seuraavaa: oikealta puolelta ampaisi yllättäen valkoinen "rabbit" maata pitkin suunnilleen siihen kohtaan, missä dami oli heinätuppaan alle piilotettuna. Avustaja kykki damin vieressä ojassa poimimassa puppelin talteen. Ohjaajista hoki etukäteen monikin: "tää on paha, tää on paha".

Kanin perään ampaisi Melinakin eli paukkuun lähtö. Saimme kuitenkin suorittaa tehtävän. Melina juoksi suoraan damin kohdalle, mutta lähipillityksestä huolimatta ei löytänyt damia, vaan siirtyi etsimään toiseen paikkaan. Pillipysäytys ja oikeaan paikkaan ohjaus onnistui hyvin (tästä olen hyvin, hyvin tyytyväinen, varsinkin edellisen rastin jälkeen), mutta taaskaan dami ei löytynyt. "Ojahenkilö" sanoi, että koira oli noin 20 sentin päässä damista. Liekö sitten etsinyt jotain muuta kuin damia...Tää oli paha! 0 pist.

Roza lähti myös paukkuun, mutta saatiin takaisin parin metrin päästä ja damikin löytyi melko vaivattomasti. 14 pist.

Tämäkin rasti oli monille hankala, kaikkiaan 11 koiraa sai nollan.

Neljäs rasti (Pauliina ja Matti)
Ykkösmarkkeeraus pajuryteikköiseen isoon ojaan, dami piti hakea uimalla. Vesi oli varmasti aika kylmää, onneksi tämä oli jätetty päivän viimeiseksi tehtäväksi. Melina markkeerasi hyvin ja toi damin, mutta harmi vaan, että pudotti sen noustuaan ojasta ja ravisti itsensä. 13 pistettä.

Rozan suoritus oli kopio Melinan suorituksesta pudotuksineen päivineen. 13 pist.

Vaikka tuloksena oli pyöreät nollat, päivässä oli paljon hyvääkin. Melinalla oli tänään hyvä vauhti sekä mennessä että palauttaessa, johtui varmaan siitä, että itsekin otin rennosti enkä jännittänyt. Pillin kuuntelu ja suunnat vaativat vielä treeniä, samoin maltti. Nähtävästi meidän malttiharjoittelu dameja koirien ympärille heittelemällä on aika vaatimatonta, tarvitaan myös salamannopeita joka suuntaan sinkoilevia kaninnahkoja. Ja se niin kiinnostava ampuja seisoskelemaan häiriöksi sivustalle. Damit täytyy myös piilottaa ruohoon tai mättäisiin eikä jättää näkyville.  Päivä ei edes tuntunut pitkältä, kun aina tehtävien välissä ehti pienelle tauolle ja vaihtamaan kokemuksia muiden kanssa. Se sosiaalinen puoli oli taas tänäänkin tärkeässä osassa! Ei varmaankaan ollut meidän viimeinen WT-koe, siksi mukava kokemus tämä päivä kuitenkin oli. Erityisen mukavaa oli myös se, että alokasluokan 23 koirasta 12 oli kultaisia! Ja tietysti se, että alo-luokan voiton vei W. Finite Au eli Essi ja ohjaajansa Jukka.