Loma alkoi GR:n leiristä, joten viiden vuoden tauon jälkeen suunta aluksi Virroille. Vaunulle saatiin mukava, tasainen paikka Herraskosken puolelta. Alunperin minun oli tarkoitus osallistua Melinan kanssa mejäkoulutukseen, mutta kun tuo pahuksen polvi estää pidempien matkojen kulkemisen, niin Peten ja Rozan tavoin menimme nomekoulutukseen. Koulutus pidettiin pelloilla jonkin matkan päässä leiriltä ja oli suunniteltu rastimuotoiseksi eri tasoisille ryhmille. Olinkin lopulta tähän lajin vaihtoon oikein tyytyväinen, siellä oli oikein mukavaa. Kiitos kouluttajat Leena, Sanna, Tina, Ari ja Timo. Kovan helteen takia jätimme kuitenkin parina päivänä iltapäiväkoulutukset väliin ja vaan olla möllötettiin. Torstai oli kaikista kuumin päivä (+36) ja aamupäivällä Kiira pääsi vepetreeneihin. Iltamyöhällä yleensä tehtiin vasta päivän lenkki ja tietenkin osallistuttiin makkaranpaistoon ynnä muihin illan istumisiin. Kiva leiri!

Avo-ryhmä, kouluttajana Timo

Linda ja Pete piilottamassa dameja heinikkoon. Hienon väriset heinät!

Meidän matkakoti. Kätevät kompostikehikot kulkee aina mukana.

Melina löysi viileimmän paikan vaunun alta.

Viikon lopulla matka jatkui Jyväskylän ohi Kuopioon ystävien ja kummitytön luo. Viikko oltiin oltu lähes uutispimennossa, niin ei tullut mieleenkään, että Neste-ralli oli juuri nyt. Jouduttiin siis matelemaan useammankin erikoiskokeen kautta ja matka kesti ja kesti ja kesti . Illalla viimein päästiin taas tutulle Rauhalahden leirintäalueelle, jossa on ihan loistavat ulkoilumaastot ja rannat. Koko Kuopio vaikuttaa hyvin koiraystävälliseltä maastojen ja lukuisten rantojen puolesta, lähes missä vain voi koiran uittaa lenkin yhteydessä. Olisi varmaan mukava asuinpaikkakin...

Rauhalahden lenkkimaisemaa

Iltalenkillä Vänärillä eli Väinölänniemellä, ihan Kuopion keskustassa

Paluu kotiinpäin oli suunniteltu Pohjois-Karjalan kautta itärajaa pitkin. Vauhtia otettiin ensin Rautavaaralta, jossa on Metsäkartano -niminen lomakeskus. Campingalue oli neljä nurmikoitua "taskua" metsässä ja kussakin taskussa oli tilaa kymmenelle vaunulle. Tähän aikaan joka taskussa oli vain yksi vaunu eli omaa rauhaa ja tilaa riitti. Ympäristössä oli metsäpolkuja ja patikkalenkkiä lyhyemmästä pitempään ja huoltotilat olivat hyvät ja siistit. Olisi muuten ihan loistava paikka koiraleirille ja muutaman päivän ajan siellä olikin Lappalaiskoirien leiri. Siellä oli myös kansainvälinen nuorisoleiri ja varmaan oli aikamoinen elämys Keski-Euroopasta tuleville nuorille viikko korvessa metsän keskellä. Metsäkartano oli lopulta niin ihana paikka, ettei sieltä malttanut lähteä  pois, joten loppuaika vietettiinkin sitten siellä. Kaupassa käytiin kerran Nurmeksessa, että se siitä Pohjois-Karjalasta tällä kertaa.

Sylivauva lempipaikassaan ja karhuvahti tarkkana (rapina oli tällä kertaa siili)

Pisaroiden kaari

Metsäkartanossa oli tilaa tokoilla niin nurmella kuin hiekallakin, tässä Rozan seuraamista

Joka päivä uitiin...

...heitettiin palloa...

...juostiin...

 ...tehtiin pellehyppyjä...

 Pumpulikirkko eli suuri hiidenkirnu Rautavaaralla

Tervapuatti

Maaston silhuetti auringonlaskun aikaan