Sanonta piti hyvin paikkansa, kun Kiira lähti sunnuntaina pitkästä aikaa vepekokeeseen ja sai yhtä pistettä vaille ykköstuloksen. Viimeksi Kiira on harrastanut vepeä syyskuussa SM-kokeessa ja on muutenkin uinut vasta pari  kertaa tänä kesänä. Oli tulossa niin harvinainen viikonloppu, ettei mitään menoja. Eihän sitä voi kotiin jäädä, joutuu remonttihommiin! Joten kun huomasin ilmoituksen, että Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirien kokeessa on tilaa, niin sinne! Kiva nähdä, miten hyvin liikkeet on vielä Kiiralla (ja ohjaajalla) muistissa. Koepaikka oli aikaisemmilta vuosilta tuttu Vesajärven ranta Rengossa, ylituomarina Jyrki Heino ja venetuomarina Marika Mäntylä.

Tulihan siinä yhdessä tehtävässä neljän metrin maalin ohitus ja kun Kiira poikittaisessa viennissä ei ekalla lähetyksellä luovuttanut esinettä, Petri huusi Kiira Vie! Tämän tuomari katsoi kahdeksi eri  käskyksi, vaikka sanojen välillä ei ollut kuin sekunnin puolikas. Lisäksi tämä katsottiin uudeksi lähetykseksi, josta viisi miinuspistettä. Aika nipo laji se on tämäkin. Mutta tarkoituksena olikin järjestää Kiiralle mukava päivä vanhan lajin parissa ja itselle kesäinen eväsretki järven rannalle.

 

Homma hoidossa, hukkuva poimittu kyytiin

Hukkuva alkoi matkalla osoittamaan virkoamisen merkkejä, niin kolautetaanpa sen pää tuohon maalikeppiin, niin se rauhoittuu...
 

 

Samaisen järven rannalta löytyi vielä mukava ruovikkoinen "nomeranta", ja kokeen loputtua jäimme vielä tekemään Melinalle ja Rozalle pienen markkeeraus- ja eteenlähetystreenin. Tällainen tilaisuus kannattaa aina käyttää hyväkseen, kun sopiva ranta kohdalle osuu.