Treffasimme lauantaina Hennan ja Kristan kanssa Vaakkoissa ulkoilun ja treenien merkeissä. Ohut lumikerros metsässä teki tunnelman melkein talviseksi. Harjoittelimme ohjauksia ja kakkosmarkkeerauksia ja harjoituksia säestettiin starttarilla ja sorsapillillä. Niin on tästäkin tullut näköjään välineurheilua.

Aikuiset koirat suoriutuivat tehtävistään melkeinpä rutiinilla, mutta päivän tähti oli pikku Hertta, ikää 5 kk, joka oli ensimmäisissä ryhmätreeneissään. On muuten Melinan pikkusisko :). Nappula lähti noutamaan kuin raketti ja palautti damit Hennalle iloisesti häntä heiluen. Nuorena se on vitsa ja niinpoispäin...

Tapasimme metsässä eksyneen perheen etsimässä kartan kanssa reittiä takaisin autolleen, joka oli jätetty Majalammelle. Isäntä oli vielä iloisen ja reippaan oloinen, vaimo ja pojat jo aika hiljaisia. Olimme Väärä-Mustan lähellä ja neuvoimme reitin lammen päähän, josta kartan mukaan näytti pääsevän sille ulkoilupolulle, jota pitkin olivat alun perin kulkeneet, mutta joutuneet jotenkin Vihdintielle. Aluksi lähetimme heidät väärälle polulle, kun ei Vaakkoi niin kovin tuttu alue ole meillekään, mutta ehdimme kutsua heidät takaisin ja ohjasimme oikealle polulle vielä kerran kartasta näyttäen. Vietimme vielä tunnin verran aikaa metsässä ja palailimme hiljalleen parkkipaikalle ja lähdimme ajelemaan. Kukas muu siinä tien laitaa tallustikaan peräkanaa kuin tämä perhe, olivat siis taas kerran päätyneet Vihdintielle. Emme kehdanneet pysähtyä, koska perheen isäkään ei enää näyttänyt kovin leppoisalta. Eivätkä toisaalta varmaan olisi meidän opastusta enää kaivanneetkaan.

Treenien jälkeen kävimme katsastamassa Kristan ja Ronjan uuden kodin ja nauttimassa hyvistä tarjoiluista. Parin tunnin treeni väsytti koirat aika totaalisesti, viisi koiraa (+ yksi kissa) yhtaikaa sisällä talossa ja oli niin hiljaista ja rauhallista.

Tässä näytteet vauhdikkaista lähdöistä, ensin Hertta

ja sitten Melina

ja vielä vanhemmankin neidin menoa