Viimeinkin Melina suostui esittelemään taipumuksiaan myös tuomarin nähden ja tuliaisina Hattulasta oli kunniakirja hyväksytysti suoritetusta noutajien taipumuskokeesta. Sää oli viileä, mutta tunnelma oli lämmin. Kiitokset KHN:n porukalle hyvin järjestetyistä taippareista sekä myös mukavalle tuomarille, Risto Heikkoselle!

Tällä kerralla käytimme ns. väsytystaktiikkaa, eli vedimme jo kotona aamulenkillä kanijäljen ja vielä vuoroa odoteltaessa Melina etsi juustonpaloja ruohikosta. Ohjaajaksi vaihdettiin Petri, joka ei jännitä niin kamalasti kuin minä. Tosin alkuvaiheessa ohjaajalle tuli epäilys, että tuliko nyt väsytettyä koiraa jo liikaakin, niin epätavallisen rauhallisesti koira toimi. Merkit olivat suotuisat muutenkin; maasto oli kunnon metsää, ensimmäinen varis lennähti pienten kuusten taakse, ja suoritusnumerokin oli onnennumeroni 9. Yleisvaikutelma:"rauhallisella tavalla työskentelevä koira, joka suorittaa päivän tehtävät hyväksytysti hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa".

Päivästä tuli melkoisen pitkä, mutta ihan siitä mukavasta syystä, että niin monta koiraa pääsi jäljelle sekä aamu- että meidän iltapäiväryhmästä. Koira on väsynyt (ja onnellinen, kun sai jäätelöä) ja omistajat tyytyväisiä ja helpottuneita :). Erään tutun taipparit suorittaneen koiran omistajan sanoin: "ihan kuin olisi ylioppilas saatu perheeseen".

Kiitokset kuuluvat myös treeniporukalle, jota ilman ei tätäkään tulosta olisi tehty!

 1568837.jpg