Kyllä on mukavaa olla töissä tämmöisinä hellepäivinä. Not. Helteestä saapi nauttia sisälläkin, kun on asteita melkein yhtä paljon kuin ulkona ja ikkunasta näkee pikkuisen harmaata betoniseinää ja sinistä taivasta. Mutta - loma lähenee vääjämättä .

Kahdeksan kesän leiriputki SNJ:n leirillä katkesi tänä vuonna, kun ei saatu lomaa. Käväistiin kuitenkin yhtenä iltana vähän tutustumassa paikkaan, jos vaikka ensi kesänä järjestyisi taas lomaa ja jos vaikka leiri pidettäisiin taas Mustialassa. Paikka oli tosi viehättävä ja leirillä "haastatellut" ihmiset kertoivat, että majoitus, koulutus ja koulutuspaikat olivat oikein hyviä, seura mukavaa, mutta ruokailu sai risuja. Lurppa toki oli tarjonnaltaan entisen veroinen. Pizza oli valitettavasti käyntimme aikaan lopussa, mutta parilaleipäkin oli nam nam.

Helleaika on tukalaa koirillekin, varsinkaan kun ei kuivalla pääkaupunkiseudulla ole niin helppoa löytää viilennystä uintipaikasta. Yllättäen uimapaikka löytyikin ihan läheltä ja vaikka vesi on ruskeaa, niin on se ainakin märkää! Harva se ilta on koirat pääseet plutimaan ja kyllä ne tykkää! Kuumimpina päivinä koirat säilytetään viileässä kellarissa. Yöt nukutaan mahdollisimman viileässä paikassa eli verannalla siskonpetillä koko lauma.

Hurjat Melina ja Roza uivat koskessa vastavirtaan. (Kosket ovat tosin hyvin, hyvin pieniä ja vaatimattomia).

Kivellä kököttävät sorsat näyttivät kauempaa savikökkäreiltä, ne maastoutuivat niin hyvin, etteivät koiratkaan huomanneet.

Vähän on nihkeää Kiiran näyttelyuran alkaminen veteraaniluokassa, yli 10-vuotiaiden supervetskujen siis. Alkukesästä kun ilmoitin Kiiran GR:n Oittaan Club Showhun, niin edellisellä viikolla laitettu Bayvantic aiheutti pahan ihotulehduksen nesteen laittopaikkoihin ja lopulta karvttomat laikut.

Muutama kesähän meillä ollaan torjuttu punkkeja menestyksekkäästi  valkosipulin voimalla, mutta kun niitä alkoi jo toukokuussa esiintymään niin runsaasti, niin turvauduttiin nyt kovempiin aineisiin. Bayvantic on joskus aiemmin sopinut Kiiralle ihan hyvin, eivätkä Melina ja Roza saaneet siitä nytkään mitään oireita.

No, Mäntsälän näyttelyssä heinäkuussa olisi tuomari, joka on joskus pitänyt Kiirasta varasertin verran. Ja arvelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus viedä samalla myös Roza se H hakemaan, jos pienestä koostaan huolimatta tuomari tunnistaisi rotunsa edustajaksi (eräs labbiksen omistava henkilö kysyi yhtenä päivänä, että onhan tämä on tolleri...vai mikä). Melina puolestaan on viisasti pudottanut turkkinsa kesäksi, niin saa olla edelleen ihan rauhassa näyttelytouhuista.

Alkuviikosta eräänä aamuna huomattiin, että Kiiran oikea silmä on aivan ummessa ja vuotaa. Silmätulehdukseksi sitä ensin luultiin ja lääkäriin. Sarveiskalvolta löytyikin haava ja hoidoksi tuli kahta eri tippaa, kymmenen päivän kuuri. Missä lie tapaturma tullut, törmännyt ehkä johonkin risuun tai Rozaan. Näyttelyyn tuli sitten tuomarimuutoskin ja loppuviikolle on luvassa 30 asteen hellettä, joten osallistumisen peruuttaminen oli helpotus. Harmi puolestaan on se, että Kiira ei nyt pääse huvittelemaan tulevaan vepekokeeseenkaan. Mutta tärkeintä on, että nyt parin päivän kuluttua silmä näyttää jo paljon paremmalta ja ensi viikolla on kontrollikäynti. Kiira-ressun olon tukaluutta lisää vielä kauluritötterön käyttö muutaman päivän ajan.