Seuraa, istu, seiso, maahan, paikka, tänne, sivulle, hyppy, hae, ruutu…<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pääsimme Melinan kanssa Koivukylän koiraharrastajien kilpailemaan aikovat –ryhmään, jonka kouluttajana oli Jenni Sohlberg. Ensimmäiseen jaksoon kuului viisi koulutuskertaa, joista tänään oli viimeinen. Ensimmäisellä kerralla Melinalla oli juoksun viimeiset päivät meneillään, joten Kiira oli sijaistamassa. Meidän tokouramme jäi jäähylle vuonna 2003, tulokseen AVO2, kun en osannut opettaa koiralle kaukokäskyjä, ja kyllästyin muutenkin. Kiira tuurasi niin taitavasti ja innokkaasti, että lopulta huomasin luvanneeni jatkaa tokoilua myös Kiiran kanssa seuran kilpailevat-ryhmässä. Miten tässä nyt näin kävi? Tokohan oli aikaisemmin mielestäni tylsää puurtamista ja nipottamista.

Kouluttaja oli innostava ja kurssi mielenkiintoinen ja hauska. Harjoittelimme myös ylempien luokkien liikkeitä; kaukokäskyjä, liikkeestä seisomista, istumista ja maahan menoa, kääntymisiä, sivuaskeleita ja peruuttamista. Yksi liikkeistä oli merkin kiertäminen. Tätä temppua käytetään myöhemmin (sitten siellä EVL:ssä J) merkille lähettämiseen, liikkeeseen vain lisätään koiran pysäyttäminen. Toinen käyttötapa on luoksetulon pysäytys, jolloin sitä ei tarvitse tehdä "tavallisen" luoksetulon yhteydessä, eli ei "pilata" sitä liikettä. Kätevää. Tämä temppu oli kotiläksynä ja merkkitötsäksi sai valita haluamansa, esim. ison limupullon. Kotona sattui juuri tyhjentymään turkkilainen jogurttipurkki, joten partaäijä pääsi uusiokäyttöön. Naapureilla oli taas iltaisin ihmeteltävää, mutta molemmat koirat oppivat nopeasti kiertämään purkin. Kiira kiertää sen vastapäivään, Melina myötäpäivään, eli Kiira on vasenkätinen, selvisipä sekin tässä samalla. Kurssista jäi tärkeimpinä periaatteina mieleen, että liikkeet opetetaan pieniin osiin pilkottuna ja kun koiran kouluttamisesta tehdään koiralle hauskaa, se on silloin sitä itsellekin. Onnistuneen suorituksen palkaksi pidetään kunnon "bileet", että koira varmasti tietää tehneensä oikein. Monta tokoliikettä voidaan opettaa leikin kautta ja ns. turhanpäiväisten höpöjuttujen opettamisessa koiralle on se hyöty, että niistä saa yhdessä tekemisen iloa ja ne opettavat koiraa oppimaan yhdessä ohjaajansa kanssa.

Viimeisellä kerralla meille oli ylläri – loppukoe eli möllitoko, pisteitä ei kuitenkaan jaettu. Kävimme kaikki liikkeet oikeasti läpi, ajan säästämiseksi jokainen teki kaksi liikettä peräkkäin. Apukeinoina sai käyttää makupaloja ja niin monta käskyä kuin halusi. Ihan vielä ei virallisiin kokeisiin ole asiaa, mutta jatketaan harjoituksia ja katsotaan sitten keväällä, missä mennään.

Mahduimme mukaan myös syksyn toiselle jaksolle, johon meidän kouluttajaksemme tulee Mäkisen Jaana, jonka Fiina-labbis kilpailee tokon EVL-luokassa, tuttu treenikaveri nome-puolelta.