Elokuun lomastamme vietimme viikon Saarijärvellä vuokramökillä. Olipahan varmaan ainoa seutu Suomessa, jossa ei sillä viikolla satanut, viileää ja tuulista oli, mutta välikös tuolla. Loma on lomaa ja monta Wallanderia ja Morsea ennätin lukemaan. Tässä pieni kuvakertomus mökkiviikosta.

 

Ei hassumpi mökkiranta noutajille, luodolle oli matkaa n. 60-70 metriä. Laiturin toisella puolella oli hiekkaranta ihmisille, tosin uimaan ei tarjennut mennä kuin saunasta.

1834073.jpg

 

Laulujoutsenperhe kävi aina iltaisin luodon rannassa. Näimme myös paljon muita lintuja, joita sitten yritettiin luontokirjasta tunnistaa :) Ainakin isokoskeloita ja telkkiä rannassa uiskenteli ja tietysti "perussorsia". Mökin takana metsässä asusti teeripariskunta, jonka lentoonlähtö männynoksalta oli aika rymistelyä. Kerran pelästyttivät minut kunnolla varhaisaamun huussimatkalla.

1834062.jpg

 

Kiira rakastaa veneitä ja pitihän sitä aina tyynempinä päivinä souteluttaa! Huom. tyyris ilme.

1834078.jpg

 

Ruovikkoa oli mukava tutkia, eivätkä vesikasvitkaan tarttuneet jalkoihin.

1834080.jpg

 

Mökkitien varrella oli pieni niittykaistale, joka oli loistava ohjauksien harjoitteluun. Ainahan sitä on muutama dami matkassa, jos sattuu sopiva tilaisuus.

1834069.jpg

 

Kaislikossa suhisee...ja Kiira jaksoi istua passissa vaikka kuinka kauan.

1834065.jpg

 

Melina viihtyy auringossa niinkuin minäkin ja parina päivänä paistoikin sen verran, että saatiin lekotella paisteessa.

1834060.jpg

 

Eräänä päivänä patikoimme läheisessä Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Vanhaa metsää ja upeita soita! Valittavana oli useita erimittaisia reittejä, me kuljimme seitsemän kilometrin lenkin, jonka varrelle osui monenlaista maastoa.

1834067.jpg

 

1834074.jpg

 

1834075.jpg

 

Vain kuvauksen aikana hihna pois, muuten koirat tietysti olivat kiinni, kuten säännöissä määrättiin. Pitkospuilla vastaan tulevien kanssa oli välillä mielenkiintoisia ohituksia, varsinkin niissä kosteimmissa kohdissa...pitäisi olla pakollinen kiertosuunta :)

1834070.jpg

 

 

ANTSKOG 16.-17.8. UMN:n järjestämät taipumus- ja metsästyskokeet

 

Tämä viikonloppu vietetiin metsässä. Kiira osallistui lauantaina avo-luokkaan. Eipä siitä sen enempää. No joo - koetehtävät itsessään eivät olleet ihmeellisiä: aluksi ohjaus maalta (n. 20 m)  veteen (n. 30 m) ruohotuppaan läpi, jonka jälkeen n. 10 m päässä oli riista. Olen sitten huono arvioimaan matkoja, voivat olla pitempiäkin. Sitten tuli kaksoismarkkeeraus, ensimmäinen heitto veneestä ja toinen metsän reunasta kaislikkoon. Ja lopuksi haku. Hankala maasto ja hakuruudun laajuus ilmeisesti tekivät kokeen vaikeaksi, koska yhtään ykköstulosta ei tullut. Kolme kakkosta, kolme kolmosta ja loput nollia. Osa ohjaajista ilmoitti keskeyttävänsä itse, mutta tuomarin keskeytyksiksi nekin lopulta kirjattiin. Tuomarina oli Raimo Huhtiniemi ja harjoitusarvostelijana Risto Heikkonen.

 

Ohjaus ei Kiiralta sujunut lainkaan, vaikka kyllä se kotona jne jne. Toiseksi heitetyn markkeerauksen Kiira haki suoraviivaisesti (parhaiten tähän mennessä, suoritusnumero 5), mutta upottuaan johonkin lutakkoon lähtiessään ensimmäistä hakemaan, hukkasi suunnan eikä enää muistanut pudotuspaikkaa.

 

Tässä vaiheessa Petri sanoi keskeyttävänsä, mutta tuomari ehti ensin. Hyvä niin, sillä siihen hakuruutuun tämä sisupussi-Kiira olisi kyllä itsensä näännyttänyt, vaikka ikäisekseen onkin vielä loistokunnossa. Tuloksena siis nolla ja musta kultsu. Ja tämän päivän kruunasi vesisade. Eikä otettu kuvia.

 

Tämä olikin sitten Kiiran viimeinen nomekoe, treenit jatkuvat, että pääkoppa pysyy kunnossa. Siis koiralla. Vepekin jatkunee vielä ensi kesänä. Eläkeläiselle on suunnitteilla ihan uusikin harrastus, joka on varmasti Kiiralle mieleen, mutta siitä sitten enemmän syksymmällä, kunhan päästään alkuun :).

 

Sunnuntai oli jo paljon hauskempi päivä. Olimme töissä taippareissa, Pete ruudun heittäjänä ja minä sihteerinä. Tuomarina oli Joni Höijer, ylitoimitsijana ja soutajana/veneestä heittäjänä Arttu. Krisse ja Katja täyttivät ruutua ja ottivat riistat vastaan. Krisse huolehti porukasta muutenkin ja opasti välillä sihteeriä. Ampujana oli Juha. Meillä oli oikein mukava porukka ja hyvä tunnelma, toivottavasti se välittyi kokelaiden ohjaajiinkin hieman vähentäen jännitystä. Harmillista tässä päivässä oli se, että kolme hienon vesi- ja hakutyön tehnyttä koiraa epäonnistui jäljellä.