Aamupäiväryhmä jaettiin kahtia; NOU 1 -tulokselliset yhteen ja ALO-luokassa startanneet toiseen. Nou-ryhmää koulutti Heli Siitari ja alo-ryhmää Esa Valkonen.

Alo-ryhmä siirtyi muutaman sadan metrin päähän pellolle, johon oli aurattu "rallirata" jonka väleihin jäi lumivalleja ja sivuun peltoa. Aluksi jokainen teki vuorollaan ykkösmarkkeerauksen, jossa kouluttaja arvioi koiran (ja ohjaajan) toimintaa. Roza lähti vauhdilla, löysi damin ja palautti mielissään oikein kunnon pörräämisen kera "örrrr-mörrr-pörrrrrrgh". Kuului kyllä erittäin hyvin katsomoonkin vallin päälle ja Esakin kysyi, että mitäs toi on? No, taitaa olla mummolta perittyä...

Seuraavaksi ammuttiin starttarilla suunnilleen samaan paikkaan damille, missä markkeerausdami oli edellisessä tehtävässä ollut. Ensin kuitenkin käännyttiin vastakkaiseen suuntaan, jonne heitettiin markkeeraus lumivallien väliin ja tämä haettiin. Sitten haettiin ohjauksella ensimmäinen dami.

Kolmantena harjoiteltiin malttia. Kaikki koirakot riviin melko lähekkäin, koirat istuivat paikallaan, kun ohjaaja vei ja haki damin, ensin aivan läheltä ja sitten heitetyn damin kauempaa. Tässä vuorostaan ohjaajat saivat rehkiä kiipeilleessään vallien yli (tokihan dami suoralla linjalla haettiin) ja kahlatessaan upottavassa lumessa. Kyllä oli taas kerran niin mukavaa olla kuunteluoppilaana! Malttiharjoittelu on tärkeää ja sitä tehtiin vielä toinenkin harjoite. Koirakot kahlasivat riviin pelto-osuudelle ja rivin edestä sinkautettiin vauhdikkaasti damia kumilangan avulla maata pitkin. Tähän vempeleeseen me tutustuimmekin jo syksyllä Valkealan WT-kokeessa . Sen verran uteliaina osallistujat tutkivat jälkeenpäin kumilangan laatua, että varmaankin Etolassa on käynyt kysyntä alkuviikosta.

Viimeinen tehtävä suoritettiin pareittain. Paikka oli sama kuin ensimmäisissä tehtävissä ja tässä vaiheessa oli jo alkanut melko sakea lumisade. Heitettiin kaksi markkeerausta, yksi lähemmäs ja toinen kauemmas. Ensin lähetetty koira haki lähemmän ja toinen kauimmaisen. Sitten vuoro vaihtui. Aamupäivä oli antoisa, saimme hyviä vinkkejä jatkoon ja koko koulutuksen ajan Esalta sai kysellä. Olen kerran aikaisemminkin seurannut Esa Valkosen koulutusta ja tämä päivä sen vielä vahvisti, että tässä on mielestäni yksi parhaita ja miellyttävimpiä nomekouluttajia Suomessa.

Evästauon jälkeen jäimme joksikin aikaa seuraamaan iltapäivän AVO/VOI -ryhmien koulutusta, mutta lopulta viima lannisti ja piti lähteä kotiin varpaita sulattelemaan.

Kuvat Marko Klapuri

Paritehtävässä valmistaudutaan eteenlähetykseen

Tarkkana kuin porkkana