Lauantaiaamuna varhain pakkasimme itsemme, koirat ja haulikon matkaan ja suuntasimme PSK:n nomekokeeseen hommiin. Koirat lähtivät mukaan, koska vakihoitajamme oli nyt matkoilla. Pete oli ampujana avoimessa luokassa ja näin samalla aitiopaikalla seuraamassa suorituksia. Minä olin vastaanottamassa ilmoittautumiset ja "ravintolapäällikkö" Mirjan apulaisena. Aamun harmaa ja tihkuinen sää muuttui iltapäivällä aurinkoiseksi hellesääksi ja epäilimme, että koirille tulisi auton takapaksissa kuumat oltavat, rakensimme pöydistä koirille aitauksen eteiseen. Tämähän se oli meidän otuksille paras paikka, mitä toivoa saattaa, näkee ihmisiä, jee! Saa rapsutuksia ja huomiota, jee!

Päivä oli pitkä ja kuuma, sekä koepaikalla että keittiössä, mutta eipä tuo rasittanut, mukavaa oli. Kultaisia osallistui runsaasti kokeeseen ja hyviä tuloksiakin syntyi.

Sunnuntaille oli varattuna kaksikin koetta, joten meidän piti jakautua kahteen joukkueeseen. Pete on useiden vuosien soutajakokemuksella täysinoppinut vepeohjaaja, joten Kiira ja Pete lähtivät Sopun vepekokeisiin. Ohjaajanvaihdos oli onnekas, sillä Kiira sai ensimmäisen VOI 1 -tuloksen, 98/100 pistettä ja oli voittajaluokan paras koira. Liikkeistä toisen veneen nouto oli aiheuttaa ohjaajalle sydänpysähdyksen, sillä Kiira ui aluksi vetoköyden ohi, mutta huomasi hetken kuluttua, että hei, jotain jäi - ja palasi nappaamaan veneen mukaansa. Eikä tähän kulunut aikaa kuin 2 min 14 sek (tähän saa käyttää max 4 min) mutta vaikutti kuulemma tunnilta. Reilu kaksiminuuttinenkin on toki pitkä aika hengittämättä. Tuomarina oli Pasi Dunderfelt ja tuomariharjoittelijana Kim Granholm, tuttuja mukavia miehiä molemmat.

1244997180_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Me puolestamme suuntasimme Melinan kanssa Tuusulaan, jossa pidettiin kolmen seuran (Keravan Koiraharrastajat, Järvenpään Koirakerho ja Tuusulan Kennelkerho) tokon joukkuekilpailu, olimme mukana keravalaisten joukkueessa. Kisa oli epävirallinen ja me osallistuimme mölliluokkaan, jossa oli sallittua kehua koiraa vapaammin ja halutessaan käyttää makupaloja. Käytin nakkia vain liikkeestä seisomaan jäämisessä ja liikkeestä maahan menoissa, jotka vielä kaipaavat "pientä viilaamista". Epävirallinen kisa, tuttua porukkaa = ohjaaja ei jännitä eikä sekoita koirankin päätä. Meidän tulos oli 195 pistettä ja mölliluokan voitto. Keravan joukkueelle meni myös koko kisan voitto, pokaali sekä kiertopalkintolautanen. Tuomari oli tosi kiltti ja erittäin kannustava, kehui erityisesti Melinan seuraamista ja kokonaisvaikutuksestakin tuli kymppi, maininnalla loistava pari, erinomainen yhteistyö ja koiran häntä heiluu iloisesti läpi suorituksen. Leikkiähän tämä on, mutta kun meille on sattunut niin harvoin näitä julkisia onnistumisia, niin nyt siitä otetaan kaikki irti Hymy.

1244997194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oman suorituksen jälkeen lähdimme lenkille, kävelimme Nahkelasta Palojoelle päin. Ihaillessani kauniita maalaismaisemia, ajattelin, että katsotaas vielä tuon mutkan jälkeen, tuon mäen jälkeen ja palataan sitten takaisinpäin. Melinakin nuuskutteli mielellään vieraita hajuja ja kuin huomaamatta ajauduimme aika kauas ja saimme tähän lenkkiin kulumaan melkein pari tuntia, onneksi ehdimme juuri tulosten aikaan takaisin.