Rozalla on ikäisensä (no, kuukauden vanhempi) ystävä Cadi, joka on käynyt muutaman kerran harrastamassa Rozan kanssa kunnon liikuntaa, yhdistettyä juoksu-painia. Mikä kumma siinä muuten on, että aina pitää tulla ihmisten jalkoihin painimaan? Uskomaton energia niillä lapsosilla on, ne jaksavat painaltaa minkä jaloista lähtee ainakin puoli tuntia, ennen kuin vauhti alkaa hiipumaan. Tuloksena on kaksi erittäin väsynyttä, mutta varmasti onnellista pentua. Ei aikuisten koirien kanssa saa aikaan samanlaista leikkiä, kyllä se pentukaveri on hieno juttu! 

Melinalla oli pentuaikana naapurissa kaksikin aivan samanikäistä kaveria, gordoninsetteri Remu ja snautseri Roope, joten leikkiseurasta ei ollut koskaan pulaa. Kun Kiira oli pentu, tuntui, että koko kylä oli täynnä samanikäisiä ja silloin lähimetsässä ja pellolla kokoontuikin välillä 8-10 pennun seurapiiri. Ihanaa aikaa, silloin ei ollut vielä järjestyslakikaan voimassa ja ihan laillisesti pidettiin koiria vapaana :). Koirapuistossa ei ole tarvinnut käydä koskaan. Tästä pentupoppoosta on vielä naapuristossa jäljellä labbis Raiku ja sakemanni Leka, joita edelleen tavataan lenkillä lähes päivittäin. Näitä veteraaneja ei enää juurikaan leikitytä (paitsi Kiiraa), mutta sille on onneksi tätä nuorempaa sukupolvea tarjolla leikkikaveriksi ihan riittävästi.