Monta, monta torstaita on ollut toivoa täynnä, mutta pakkasen takia treenit Keravalla on jouduttu perumaan. Tänään viimeinkin päästiin asiaan!  Paikalla oli viisi koiraa, joista kaksi minun, koska estyneiden vuoksi Kiirakin pääsi mukaan treeneihin. Monen kuukauden tauon jälkeen kouluttaja piti ensin jokaiselle "taidontarkistuksen" nääs kun meillä on nyt ollut hyvää aikaa itseksemme hioa liikkeitä, heh heh. Jokainen aloitti näin: Moi Leene, me ei olla sit tehty yhtään mitään!

Melina oli aluksi paljon kiinnostuneempi hyppimään päin kouluttajaa  kuin tokoilemaan, mutta hetken tuumaustauko auton takapaksissa katsellen Kiiran suoritusta, sai aikaan huomattavan terästäytymisen ja toisella yrittämällä sujuikin jo ihan mukavasti. Mutta Kiira - se taas yllätti meikäläisen niinkuin kouluttajankin ihan loistavalla seuraamisella, samoin liikkeestä seiso ja nouto menivät ihan viimeisen päälle. Se metrin pomppu sivulle tullessa pitää vain saada pois...samoin lievä edistäminen seuraamisessa...ja tietysti se meidän vanha murheenkryyni eli kaukokäskyt on saatava kuntoon. Leene huudahtikin: siis MINKÄ IKÄINEN tuo koira on! Ei olisi ikinä uskonut Kiiraa kymmenvuotiaaksi. Virtaa oli kyllä taas vaikka muille jakaa. Ja nyt Kiiralla on sitten myös oma paikka treeniporukassa velvoitteella osallistua avo-luokkaan keväällä omissa kokeissa. Nyt kun se on tässä julkisesti ilmoitettu, niin sinne mennään!  Viimeksi ollaankin oltu kisoissa vuonna 2003.

Melina ei siis yleensä hypi ihmisiä vasten, ei ei ei. Mutta kun on oikein superihana ja rakas ihminen, niin sitten pitää niitä poskisuukkoja yrittää. Kotiväen lisäksi tämän kunnian ovat tähän asti saaneet vain kasvattaja Henna ja nyt tokokouluttaja Leene. Eli olkaatten otettuja, jos Melli hyppii olkapäänne tasalle, se on suuri suosionosoitus!