Jo pelkästään ajankohtansa vuoksi marraskuu on pimeä, märkä ja ikävä. Kuulumisetkaan eivät ole tällä kertaa kovin iloisia.
 
Huomasin alkusyksystä Melinan oikeassa kyljessä lähellä takajalkaa patin, joka liikkuu ihon mukana, eli ei ole kiinni kudoksessa. Tulkitsin tämän rasvapatiksi, ja koska olin suunnitellut Melinalle alkuvuoteen sterilaatiota, patin voisi sitten poistaa ja tutkia siinä samalla.
 
Lokakuun alussa Henna huomasi Melinan vasemmassa etujalassa vastaavanlaisen patin ja kun Roza kävi rokotuksilla, pyysin lääkäriä samalla vilkaisemaan näitä Melinan patteja. Rasvapattina lääkärikin näitä piti, tosin ”ei aivan tavanomaisina”. Voisi seurata jonkin viikon ja sitten tutkituttaa tarkemmin, elleivät ne katoa itsestään. Koiraa itseään nämä patit eivät ole häirinneet millään tavalla, niitä ei ole kiusaus nuolla eikä kirputtaa eli ilmeisestikään ne eivät tunnu miltään. Muutenkin koira on oma normaali itsensä, olemme tokoilleet ja nomeilleet niin kuin ennenkin. Viimeisimmistä treeneistä kuvia treenikaveri Lillin sivuilla. 
 
Alkoi tietenkin vimmattu tiedonhaku internetistä ja tiedon lisääntyessä heräsi epäily jostain vakavammasta kuin rasvapateista, esim. mastsolu- eli syöttösolukasvaimet ovat koirilla melko yleisiä. Eläinlääkäriasema Kauriissa Keravalla otettiin ohutneulanäytteet ja kun lääkärimme Veera Karkamo on myös patologi, hän tarkisti näytteet vielä samana iltana sulkemisajan jälkeen. Veera soitti puoli kymmenen aikaan, että nyt kävi niin, että koiran omistaja oli tehnyt oikean diagnoosin. Molemmista pateista löytyi mastsoluja.
 
Mastsolukasvainten hoitona on ensisijaisesti leikkaus ja Melinan leikkaa joulukuun alkupuolella Heikki Putro, joka lienee Suomen paras asiantuntija koirien kasvain- ja syöpäsairauksissa. Leikkauksen jälkeen patologi tutkii kasvaimet ja vasta sitten tiedämme enemmän, kokenutkaan lääkäri ei osaa sanoa patista päältäpäin yhtään mitään. Eräs tuntomerkki mastsolukasvaimista voi olla se, että  tunnustellessa muuttuu punaiseksi, tai kasvain voi jopa päivittäin vaihtaa kokoaan, mutta Melinan kohdalla näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Vielä ennen leikkausta ilmestyi kolmaskin patti, oikeaan kylkeen kainalosta hieman taaksepäin.
 
Tietoa tästä kasvaimesta suomeksi on olemassa melko vähän, yritän laittaa tänne jossain vaiheessa lisää tietoa, sillä googlen avulla itsekin olen löytänyt asiasta paljon tarpeellista tietoa ja eri koiranomistajien kokemuksia. Kaiken kaikkiaan mastsolukasvaimen paranemisennuste on hyvä, joskin sillä on taipumus uusiutua samaan paikkaan. Tässä eräs linkki, jonka takaa löytyy lisää linkkejä mm. koirien mastsolukasvaimista.
 
Mastsolukasvaimet ovat yleisiä joillakin roduilla, esim. boksereilla, rhodesiankoirilla ja myöskin noutajilla. Esim. bokserien JTO:ssa mainitaan, että joka patin kohdalla lähdetään oletuksesta, että kyseessä on mastsolukasvain, kunnes toisin todetaan. Olen tavoittanut joitakin noutajien omistajia, joiden koirilla on ollut mastsolukasvain ja saanut heiltä rohkaisevia kokemuksia paranemisesta. Melkoinen sattuma oli sekin, että eräs vepeharrastuksesta tuttu landseer sairastui myös tänä syksynä mastsolukasvaimeen ja Laikun patit olivat jopa presiis samoissa paikoissa kuin Melinallakin. Laikku leikattiin lokakuussa ja on toipunut jo hyvin. Vertaistukea on kulkenut molempiin suuntiin Jyväskylän ja Vantaan välillä.
 
Ja niin kuin Lauri Tähkäkin kehottaa: ”tänään ei huomista murehdita”.