Roza kiittää kaikkia yhdessä ja erikseen saamistaan lukuisista tervetulotoivotuksista ja viesteistä.

10-viikkoispotretti tässä:
1906365.jpg

Viikonloppuna 13.-14.9. olisi ollut Sovun vepekisat, pitkään mietin, ilmoitanko Kiiran vai en. Treenaaminen on jäänyt lomien ja sinilevien vuoksi vain pariin kertaan edellisten kisojen jälkeen, niin jäätiin suosiolla kotiin. Enkä voisi olla tyytyväisempi flunssaisen itseni ja karvattoman Kiiran puolesta, kun lämpömittari näytti sunnuntaina keskipäivällä noin kahdeksaa astetta ja me saadaan lölliä lämpimässä kotona. Jos terveyttä ja intoa riittää, niin ensi kesänä vielä vepeilyä jatketaan!

Kauniina ja lämpimänä perjantaipäivänä kävimme Sipoonlahden rannassa katsomassa, mitä Roza pitää merestä. Vesi kiinnosti kovasti, mutta kaivurileikki hiekassa oli hauskempaa.

Onhan paljon vettä...tuumaa pikkukoira
1906347.jpg

Mikäs toi murkula on...?
1906350.jpg

Täähän on kylmää!
1906355.jpg 

...ja suolaista, yäk!
1906357.jpg

Tämä se on kivaa hommaa!
1906336.jpg

No nyt mun suu on täynnä hiekkaa!
1906343.jpg

1906363.jpg

Tapahtumaviikko alkoi lauantaina 6.9. Melinan nomekokeella. Ilmoittauduin  hetken mielenhäi...mielijohteesta jonoon tollereiden Espoon kokeeseen, kun keskustelupalstalla kuuluteltiin alokasluokkaan lisää varakoiria. Kokeeseen mahtuminen tuntui epätodennäköiseltä, mutta niin vain edellisenä päivänä tuli kutsu. Eipä ainakaan tarvinnut etukäteen pitkään jännitellä. Kiira oli avoimen luokan ensimmäinen varakoira, mutta yhtään peruutusta ei siihen luokkaan tullut.

Tehtävät olivat selkeitä ja simppeleitä, koe alkoi lyhyellä vesiohjauksella, jonka vaikeutta tosin lisäsi se, että ohjaus oli rannansuuntainen ja hakuruutu oli sijoitettu heti siihen viereen. Vaikka olemme kesän mittaan harjoitelleet vesiohjauksia, Melina nousi muutaman metrin uituaan rannalle ja kävi hakemassa hakuruudusta variksen. Seuraavaksi tuli veneestä kaksoismarkkeeraus, ensimmäinen lokki lensi rantakaislikkoon ja toinen avoveteen. Melina muisti molemmat hyvin ja tämä tehtävä sujui ongelmitta. Sitten olikin vuorossa hakuruutu - ja Melina kävi ensimmäiseksi hakemassa vedestä sen unohtuneen ohjaussorsan. Ensin ruudusta tuli varis ja seuraavaksi oli tulollaan lokki. Mutta Melina pudotti lokin, ravisteli itsensä ja uudestaan lokkia ottaessaan ravisteli sitäkin verran kiivaasti, että koe keskeytyi taas tähän. Kyllä meillä talveksi treenattavaa riittää! Yleisöä paikalla oli paljon ja sijoittuneena melkoisen lähelle suorittavaa koiraa, ihan selvästi se vaivasi Melinaa, joka palauttaessaan riistaa hakuruudusta vilkuili ihmisjoukkoa. Mutta tämä on asia, jonka kanssa sekä koiran että ohjaajan on opittava elämään, jos aikoo kokeissa käydä. Pitääkin värvätä treeneihin 30-40 henkeä yleisöksi :). Tuomarina toimi Antti Nurmi.

Jokasyksyinen tokoinnostus on taas valloillaan ja käymme Melinan kanssa torstaisin Keravan Koiraharrastajien koulutuksessa. Meitä on seitsemän koirakon kilpailemaan tähtäävät -ryhmä jota kouluttaa Leene Torri. Tunnin aikana jokainen koirakko otetaan kerrallaan "syyniin" ja tarkistetaan kotiläksyt. On siis pakko harjoitella viikon aikana! Toiset treenaavat sillä aikaa itsekseen kauempana. Yhdessäkin tietysti tehdään, kuten paikallamakuut ja luoksepäästävyydet. Kouluttaja on tiukka mutta kannustava, ja silloin pitääkin puuttua, kun menee väärin eikä vain hymistellä, että no ihan kivastihan se menee. Olen pitänyt kovasti tästä kurssista ja kouluttajakin on ilmeisesti ollut ryhmäänsä tyytyväinen, koska viimeksi hän jo lupaili jatkaa meidän kanssamme vielä kurssin jälkeenkin. Olisikin mukava jatkaa ohjattua koulutusta vähän pitempään, harmi, kun lämpimiä hallipaikkoja on niin vähän!