Melina leikattiin torstaina, Kiiran syntymäpäivänä. Juhliminen jäi nyt väliin, mutta lahjaksi Kiiralle lupasimme tehdä parhaamme, että kaveri tulisi terveeksi.

Leikkauspäivän yö oli melkoisen ikävä ja vähäuninen, kipuja oli taatusti ja nukutusaineiden jälkihöyryjäkin varmaan. Mutta aamulla Melinan silmät olivat kirkkaat ja häntä viuhtoi entiseen malliin, ällistyttävää tämä koirien nopea toipuminen näinkin suuren operaation jälkeen! Lauantaina otettiin kyljen kahdesta haavasta liimasiteet pois (kiitos, "omahoitaja" Henna!) ja alta paljastuivat erittäin siistit haavat, joiden paraneminen oli lähtenyt hyvin käyntiin. Toisen alle oli muodostunut pieni pussi kudosnestettä, mutta sen pitäisi kadota itsekseen. Jalassa sijainnut kasvain oli odotettua suurempi, joten haavan umpeen kurominen oli ollut haastavaa. Paranemisen varmistamiseksi ja turpoamisen estämiseksi jalkaan laitettiin jämäkkä tukiside ja meille terotettiin painokkaasti, että siteen tulisi olla paikoillaan viikon verran ja koira mahdollisimman vähällä liikkumisella. Jos haava aukeaa, sen korjaaminen olisi entistä vaikeampaa. Ja mehän pidetään koiraa kuin ansarikukkaa . Siitä huolimatta side pääsi liikkumaan ja valumaan alaspäin hangaten haavaa, joten piti lähteä tänään päivystykseen se paketti uusimaan. Tämäkin haava oli yhtä siisti kuin kaksi muutakin, on meillä taitava lääkäri, tämä Heikki Putro! Menohaluja ja tekemisen puutetta tuntuisi Melinalla olevan jo kovasti, joten vaikeinta tämän toipilaan hoitamisessa on toppuutteleminen vielä muutaman päivän ajan.

Melina sai leikkauksen yhteydessä oikein perusteellisen trimmauksen. Lääkäri oli halunnut nähdä tarkkaan kasvainten ympäristön, joten karvat oli ajeltu koko oikeasta kyljestä selkärangasta vatsaan asti. Meillä on nyt puolikas vaaleanpunainen joulupossu, aika järkky ilmestys suoraan sanoen, kun nahkaa vielä värittää leikkauksessa käytetty aniliininpunainen aine. Onneksi Mellillä on uusi, punainen lämpömantteli, laitetaan puikot suihkimaan ja tehdään villapaita joululahjaksi, että tarkenee, jos tästä vielä talvi tulee. Kuvia ei muuten tule näytille, jossain se raja menee koirienkin intimiteettisuojassa ja meillä se raja on nakukuvissa .

Päivitystä 20.12.: Patologin vastauksen mukaan kasvaimet olivat selvästi rajautuneita, ihoon tai ihonalaiseen rasvakudokseen ulottuvia ja saatu poistettua riittävin marginaalein. Kasvainten ympäristössä ei havaittu muuntunutta solukkoa. Jälkitarkastuksessa haavat olivat hyvin parantuneet, kudosneste"pussi" tulee poistumaan ajan kanssa. Turkkikin kasvaa reipasta vauhtia, nyt toinen puoli on "labbiksenkarvaa" ja toinen puoli kultsua.