Aloitimme viikon lomamme lauantaiaamuna 30.6. Janakkalan vepekokeesta. Ylituomarina Sari Ruponen, venetuomarina Nina Petelius-Lehto. Ensimmäinen liike, toisen veneen hinaus sujui hyvin, Kiira suunnisti suoraan maalikeppien väliin sivutuulesta huolimatta, täydet 25 pistettä.

725718.jpg
Vientiesineeksi oli arvottu dami, ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa, kuin ei yleensäkään viennissä, olipa sitten vietävänä dami, poiju tai liivit. Vientiin lähetettäessä Kiira tuumasikin, että eipä mua tänään huvita, onks pakko jos ei taho? Keskeytin koko kokeen, sillä miksi palkita koira kieltäytymisestä antamalla sen jatkaa seuraaviin kivoihin liikkeisiin. Jälkeenpäin tuli mieleen, että koiran konseptit taisivat mennä sekaisin, kun jouduimme tovin odottelemaan viereiseen laituriin tulevaa moottorivenettä. Jatkamme matkaa toisiin maisemiin, nokat kohti Loviisaa ja SNJ:n leiriä.

Sunnuntaina olikin vuorossa Melinan toinen taippariyritys, josta tuloksena jälleen 0. Koepaikkana oli Ahvenkoski ja tuomarina Ari Huttunen. Tällä kertaa olimme iltapäiväryhmän loppupäässä ja saimme odotella vuoroamme rauhassa. Vesityö meni jälleen hienosti, hakuruudusta tuli kaksi varista, mutta loput jäivät metsään, toki se kävi ne kaikki ensin tarkistamassa. Perniön taippareissa 9.6. olin Hoo Moilasena, miksi varikset eivät tulekaan hakuruudusta niinkuin treeneissä, mutta nyt ehkä jännitin sitä, toistuuko Perniön kuvio jälleen. Joo. Niin toistui. Kokonaisuutena tämä suoritus oli kuitenkin parempi kuin Perniössä, koiralla oli paljon rauhallisempi vire ja jokin osoite hakuruudussakin. Eli jokin nolla voi olla parempi kuin toinen :). Pöytäkirjaan kirjoitettiin: "mukavan tuntuinen, iloinen ja tottelevainen nuori narttu, joka suorittaa vesityön hienosti, mutta hakutyö ei tänään oikein käynnisty". Pöytäkirjan ulkopuolelta: "on se aika venkula..." Melinan "täti" Meri (Woodchuck´s Crimson Lily) suoritti taipparit hyväksytysti rauhalliseen ja määrätietoiseen tyyliin, onnea Anneli ja Meri!

Vaikka olinkin suunnitellut tämän vuoden leiriohjelmaksi kaikkea muuta kuin nou-koulutusta, löysimme itsemme aamupäivisin Mika Leppisen "nollaryhmästä" eli taippareissa tuloksetta käyneiden koulutuksesta. Kävimme yksilöllisesti läpi jokaisen ongelmia ja melkoisen yleinen tämä kyllä-se-kotona-osaa tilanne onkin, eli nyt huomio yhteistyöhön ja ohjaajan omaan koekäyttäytymiseen. Tuntuisi siltä, että koira saa suuremman tyydytyksen etsimisestä ja löytämisesta kuin palauttamisesta, ns. tolleri-syndrooma? Riistasta Melina on kuitenkin aina ollut kiinnostunut, ja varikset ovat tähän asti kelvanneet mainiosti. Tässäpä sitä on meikäläiselle pohdittavaa...

Koulutus antoi paljon uutta ajateltavaa ja näkökulmaa sekä eväinä omalle koiralle sopivia treenivinkkejä. Melinalle vaihtelevampia ja vaikeampia treenejä, tähän saakka olemme ilmeisesti harjoitelleet liian kokeenomaisesti ja kaavamaisesti. Enemmän vainun käyttöä, pitkiä jälkiä, hajuvanoja hakuruudun reunoille, piiloteltuja dameja ja riistaa, vaihtelevia maastoja. Saimme myös lyhyen luennon esiintymis- ja koejännittämisestä, jonka meille piti Julia Kärnä, näyttelijä sekä tolleri- ja agilityharrastaja. Ehdimme käydä pari kertaa myös toko-koulutuksessa kilpailemaan aikovien ryhmässä. Saas nähdä, kuinka kauan me aiomme, ennenkuin menemme? Petri ja Kiira kävivät avo/voi-luokan nomekoulutuksissa hakemassa uutta intoa treeneihin ja kokeisiin.

Leirillä oli taas yhtä kivaa kuin aikaisempinakin vuosina, hyvää koulutusta, mukavaa seuraa, vanhoja ja uusia tuttuja. Ensi vuonna taas uudestaan, jos vain lomaviikko järjestyy!