Eipä tässä mitään kummempia olla touhuttu, hiljaiseloa vain, joten täytyy tehdä tikusta asiaa. Roza on kasvanut kovasti, eri osat tietenkin eri aikaan, tällä hetkellä neiti keskittyy jalkojen kasvattamiseen ja turkin väri on muuttunut tummemmaksi. Hampaat alkavat vaihtua ja sisäsiisteyskin on hyvään suuntaan menossa. Yöllä ei enää tarvitse käydä paperilla, mutta pitkän työpäivän aikana tietysti niitäkin tarvitaan. Päivän aikana energinen pentu ehtisi paljon muutakin, mutta onneksi kompostikehikot on keksitty, ja niillä saa kriittiset kohteet suojatuksi. Pitkien koipiensa ja joutsenkaulansa ansiosta Roza ylettyy uskomattoman korkealle. Rozalla on hauska tapa hurista/kurista/kehrätä silloin, kun se on oikein iloinen ja mielissään, esim. silloin, kun tullaan töistä kotiin. Ääni on niin voimakas, että ylähuuletkin lepattavat ja tervehdys huipentuu pitkään kiekaisuun. Itävaltalainen alppitorvi?

Kävimme viimeisen rokotuksen (rabies) laittamassa eri lääkärillä kuin aikasemmat. Roza jostain syystä tykästyi tähän tätiin ja ilmaisi tykkäämisensä pärisemällä (ilman kiekausta sentään, se on varattu kotiväelle). Lääkäri ojensi omistajia, että pitäisi vähän harrastaa tapakasvatusta, ettei pentu murise ihmisille, saattaa jotkut pelästyä! Selitä siinä sitten, ettei tämä murise, se hurisee...Lääkäri mutisi vielä puoli-itsekseen, että eipä ole helppo tapaus tämä. Taisi sanoa neljään kertaan, että on hankala pentu, ei ole tosiaan helppo ei...Eipä olla vielä itse huomattu mitään hankaluutta, ellei kynsien leikkuuta oteta lukuun. Ja sekin sujuu jo nykyään yhteisymmärryksessä.

Peruskoulutuspuolella luoksetulo toimii kiitettävästi, hihnassa kävelykin sujuu, Roza ottaa mielellään kontaktia ja odottaa ruokakuppia yms. nätisti istuen. Malttia siis löytyy. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tämän pennun perusluonne on rauhallinen, vaikka liikkuessaan on nopea ja leikeissä on aikamoinen härdelli päällä. Damit palautuvat iloisesti Petelle syliin ja nenäänsä Roza tuntuu käyttävän hyvin. Mitään varsinaista "lajiharjoittelua" tämänikäisen kanssa ei tehdä, ensin hoidetaan perusasiat kuntoon.

Melinan kanssa olen käynyt Kati Kekäläisen tokokurssilla, Kati oli tuttu ja hyväksi havaittu kouluttaja jo  Keravan Koiraharrastajien Melinan pentukurssin ajalta ja taas sain talvea varten paljon hyviä neuvoja ja lisää treeni-intoa.

Saimme kuluneella koekaudella sentään yhdet hyväksytytkin tulokset; suoritimme Peten kanssa metsästystutkinnon ja metsästyskortitkin tipahtivat postilaatikkoon viime viikolla. Seuraavaksi vain haulikon hankintaan, ampumaharjoitteluun ja sitten toivottavasti ensi syksynä sorsia jahtaamaan.

Tässä muutama syksyinen kuva:

2050160.jpg

Maantiellä on aina mielenkiintoisia kulkijoita, pahus, ettei niitä saa haukkua!
2050155.jpg

Riemua riittää, kun on kavereita omasta takaa!
2050172.jpg

Kasvojen kiristystä a´la Salon Roza
2050173.jpg

Treenipellon kosteusmittaus suoritettu. Kovin oli märkää, kun vielä vähän odotellaan, niin päästään taas treenaamaan.
2050164.jpg

Seniori ja juniori viilettävät samaan tahtiin
2050159.jpg

Roska päivässä -liike vai santsikuppia hakemassa?
2050157.jpg

Kiira opettaa nuoremmalleen, mistä myyriä löytyy...
2050174.jpg