Roza pääsi pitkän jonon neljänneltä sijalta peruutuspaikalle Salon seudun noutajien nomekokeeseen ja tuloksena oli alo 2. Eipä hassummin pikku pirpanan ensimmäisestä kokeesta, jonka tehtävät tuomarin loppupuheeessakin mainittiin vaikeahkoiksi. Koemaasto oli korkean kallion alapuolella rannassa ja yläpuolella risuisella hakkuualueella.

Aluksi koiraa seurautettiin jonkin matkaa rantaan päin, pysähdyttiin ja tuli laukaus. Tästä siirryttiin vielä muutama metri ja koira lähetetiin hakemaan hakuruudusta yksi riista. Tämän jälkeen läheiseltä kalliolta heitettiin kaksoismarkkeeraus veteen; ensimmäinen aivan rantaan kaislikkoon ja toinen avoveteen, heitot tulivat melko lähekkäin pieneen kulmaan. Viimeksi heitetyn lokin avovedestä Roza haki ja palautti suoraviivaisesti, mutta toisesta ei jäänyt kunnon mielikuvaa, aikansa seikkailtuaan rannassa ja kalliolla (heittäjää moikkaamassa) löysi sen toisenkin lokin. Seuraavaksi kiivettiin kallion päälle ohjaustehtävään, jossa oli fasaani n. 40 metrin päässä rinteessä. Maasto oli pari vuotta vanhaa avohakkuuta, joka kasvoi tiheää nuorta koivua ja heinää. Koira ei matkalla nähnyt eteensä, eikä Rozastakaan näkynyt kuin hännänhuippu, mutta niin vain ohjautui suoraan oikeaan paikkaan. Lopuksi hakuruudusta tuli vielä kaksi varista ja alhaalta rannasta kaksi sorsaa. Yleisvaikutelma: tasapainoinen, mielellään työtä tekevä, riistaintoinen koira. Palkintosijaan vaikuttaa puute paikallistamiskyvyssä.

Tuomarina oli leppoisa Ossi Kähärä. Yllätykseksemme aamupäiväryhmälle vedettiin jälki (jäljelle pääsi vain yksi) ja jaettiin palkinnot ennen toimitsijoiden ja tuomarin ruokataukoa. Pääsimme siis lähtemään kotimatkalle paljon luultua aikaisemmin. Oli mukavaa, kun treenikaverit Jaana ja labbis Lilli olivat samassa ryhmässä ja hekin saivat kokeesta hyvän kakkostuloksen.