Roza ihmisineen onnittelee kaikkia Weljesten G-pentueen siskoja ja veljiä ensimmäisenä syntymäpäivänä!

Onnittelut ovat paikallaan myös Varpulle ja Apollolle, jotka saivat aikaan näin hienon lapsikatraan. Jonkin verran asiassa on osuutta myös Sannalla ja A-P:llä, kiitos kasvattajille Rozan hellästä hoidosta ensimmäisessä kodissa. Tuossa se "pikku sintti" nyt vetelee yksivuotiskakkuaan.

Kiira ohjaajineen kiittää lämpimästi niistä lukuisista onnitteluista, joita tuore vepevalio on saanut niin ystäviltä, tutuilta, kuin vähän tuntemattomammiltakin.

Kyllä jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Ensimmäinen lomaviikko on mennyt ihanassa hellesäässä kotipuolessa päiväretkiä tehden. Tänään kävimme ihan uudella järvellä piknikillä ja uittamassa koiria. Hieno paikka, mennään varmasti uudestaankin ja treenaamaan. No, ihan pikkuisen treenattiin nytkin.

Hauskanpitoa malliin Kuura, Roza ja Melina.
kuva Krista Leinonen

Melina kävi hakemassa ulapalle ajautuneen damin, joka jäi nuoremmilta hakematta. Se piti hakea ohjauksena, ja se onnistui, se onnistui! Ei ole harjoittelu ollut turhaa!

Kiiralla on ollut hurja ykkösputki, alle kahdessa viikossa valionarvoon oikeuttavat VOI 1-tulokset! Kiira on nyt yhdeksäs kultainen vepevalio ja lisää varmaankin tulossa lähiaikoina... Peruutuspaikkojen onnetar on suosinut meitä, ensin tuli paikka keskiviikoksi 24.6. Sopun iltakokeisiin ja sitten vielä tälle päivälle Lopelle, Hämeenlinnan vesipelastuskoirien kisaan. Helsingin kokeessa oli tuomarina Sari Ruponen ja Lopella Pasi Dunderfelt. Ohjaajana toimi edelleen Petri, mitäs sitä suotta hyvää enää vaihtamaan.

Molemmissa kokeissa Kiira suoritti tehtävät tasaisen varmalla tyylillä, muutama pistemenetys tuli metrin maalilinjan ohituksesta ja tänään rannansuuntaisen viennin lisäkäskystä. Ohjaajakin hengitti jo normaalisti suoritusten aikana. Koko kevään naapurien ihmetykseksi (tai ei ne varmaan enää mitään meidän touhuja ihmettele...) tehty maalilinjaharjoittelu kotipihalla kävelysauvojen ja ruokakupin kanssa ("rantaan!") on tuottanut tulosta; nyt Kiira osaa suunnistaa keppien väliin, lopultakin...

Koepaikka oli aivan loistava, Takalan venevalkama Lopella. Avoin hiekkainen rantaluiska, toisella reunalla ruovikkoa ja toisella venelaituri, tänään tulikin paljon hyviä tuloksia. Sää suosi myös kokeita, tuuli ei vienyt venettä eikä koiraa. Tosin tänään ennusteet pettivät pahasti, luvatun 28 asteen helteen sijasta oli iltapäivällä vain 16 astetta, pilvistä ja sataa ropsautteli. Moni oli luottanut ilmatieteenlaitokseen ja varustautunut päivään aurinkovoitein, shortsein, t-paidoin ja sandaalein.

Vaikka mikään ei ole varmaa ennenkuin se on varmaa ,varsinkaan vepessä, Petri oli varannut vaihtovaatteet mukaan. Lajin perinteisiin näet kuuluu, että kisan päätyttyä uitetaan myös ne ohjaajat, joiden koira suoritti soven, vaihtoi luokkaa tai valioitui. Tässä vaiheessa taisi hieman herätä epäilys, miksi Kiiran ohjaajan virka niin hövelisti luovutettiin...

Tänään olikin oikein iloinen tulospäivä, Rozan mummo Trine sai kolmannen ykkösensä nome-B:n voittajaluokasta ja saavutti Sen Kaikkein Kunnioitettavimman Valion arvon eli FI & SE KVA! Suurensuuret lämpöiset onnittelut Trine, Sanna ja A-P!

Lauantaiaamuna varhain pakkasimme itsemme, koirat ja haulikon matkaan ja suuntasimme PSK:n nomekokeeseen hommiin. Koirat lähtivät mukaan, koska vakihoitajamme oli nyt matkoilla. Pete oli ampujana avoimessa luokassa ja näin samalla aitiopaikalla seuraamassa suorituksia. Minä olin vastaanottamassa ilmoittautumiset ja "ravintolapäällikkö" Mirjan apulaisena. Aamun harmaa ja tihkuinen sää muuttui iltapäivällä aurinkoiseksi hellesääksi ja epäilimme, että koirille tulisi auton takapaksissa kuumat oltavat, rakensimme pöydistä koirille aitauksen eteiseen. Tämähän se oli meidän otuksille paras paikka, mitä toivoa saattaa, näkee ihmisiä, jee! Saa rapsutuksia ja huomiota, jee!

Päivä oli pitkä ja kuuma, sekä koepaikalla että keittiössä, mutta eipä tuo rasittanut, mukavaa oli. Kultaisia osallistui runsaasti kokeeseen ja hyviä tuloksiakin syntyi.

Sunnuntaille oli varattuna kaksikin koetta, joten meidän piti jakautua kahteen joukkueeseen. Pete on useiden vuosien soutajakokemuksella täysinoppinut vepeohjaaja, joten Kiira ja Pete lähtivät Sopun vepekokeisiin. Ohjaajanvaihdos oli onnekas, sillä Kiira sai ensimmäisen VOI 1 -tuloksen, 98/100 pistettä ja oli voittajaluokan paras koira. Liikkeistä toisen veneen nouto oli aiheuttaa ohjaajalle sydänpysähdyksen, sillä Kiira ui aluksi vetoköyden ohi, mutta huomasi hetken kuluttua, että hei, jotain jäi - ja palasi nappaamaan veneen mukaansa. Eikä tähän kulunut aikaa kuin 2 min 14 sek (tähän saa käyttää max 4 min) mutta vaikutti kuulemma tunnilta. Reilu kaksiminuuttinenkin on toki pitkä aika hengittämättä. Tuomarina oli Pasi Dunderfelt ja tuomariharjoittelijana Kim Granholm, tuttuja mukavia miehiä molemmat.

Me puolestamme suuntasimme Melinan kanssa Tuusulaan, jossa pidettiin kolmen seuran (Keravan Koiraharrastajat, Järvenpään Koirakerho ja Tuusulan Kennelkerho) tokon joukkuekilpailu, olimme mukana keravalaisten joukkueessa. Kisa oli epävirallinen ja me osallistuimme mölliluokkaan, jossa oli sallittua kehua koiraa vapaammin ja halutessaan käyttää makupaloja. Käytin nakkia vain liikkeestä seisomaan jäämisessä ja liikkeestä maahan menoissa, jotka vielä kaipaavat "pientä viilaamista". Epävirallinen kisa, tuttua porukkaa = ohjaaja ei jännitä eikä sekoita koirankin päätä. Meidän tulos oli 195 pistettä ja mölliluokan voitto. Keravan joukkueelle meni myös koko kisan voitto, pokaali sekä kiertopalkintolautanen. Tuomari oli tosi kiltti ja erittäin kannustava, kehui erityisesti Melinan seuraamista ja kokonaisvaikutuksestakin tuli kymppi, maininnalla loistava pari, erinomainen yhteistyö ja koiran häntä heiluu iloisesti läpi suorituksen. Leikkiähän tämä on, mutta kun meille on sattunut niin harvoin näitä julkisia onnistumisia, niin nyt siitä otetaan kaikki irti .

Oman suorituksen jälkeen lähdimme lenkille, kävelimme Nahkelasta Palojoelle päin. Ihaillessani kauniita maalaismaisemia, ajattelin, että katsotaas vielä tuon mutkan jälkeen, tuon mäen jälkeen ja palataan sitten takaisinpäin. Melinakin nuuskutteli mielellään vieraita hajuja ja kuin huomaamatta ajauduimme aika kauas ja saimme tähän lenkkiin kulumaan melkein pari tuntia, onneksi ehdimme juuri tulosten aikaan takaisin.

Toukokuu mennä vilahti tosiaan kuin pikakelauksella, melkein joka illalle ja viikonlopuillekin osui jos jonkinlaista koiriin liittyvää touhua. Pidimme PSK:lle taipparikurssin, Melinan kanssa jatkuvat edelleen tokokoulutukset, puolessa väliä kuuta alkoi vielä vepekin ja tietysti porukassa treenattiin nomea aina kun aikataulut sopivat yhteen, kiirettä piti nimittäin kavereillakin.

Roza osallistui Uudenmaan Ohjukseen ja sijoittui 18:ksi 30 koiran joukosta pisteillä 46/66. Eräänä lauantaina pidettiin veperannan siivoustalkoot makkaranpaistoineen ja pullakahveineen. Yhtenä viikonloppuna olimme Jukka Kivijärven koulutuksessa, lauantaina treenasimme niityllä markkeerauksia ja ohjauksia ja sunnuntaina lammella vesityötä. Sain Jukalta hyviä vinkkejä Melinan kanssa treenaamiseen, katsotaan ehkä syksyllä kokeissa, ovatko neuvot tuottaneet tulosta.

Kesäkuun puolella alkoi meno rauhoittumaan ja nyt on aikaa jo säännöllisille nometreeneillekin, kokeisiin menosta ei vielä mitään suunnitelmaa, mutta ainakin treenaaminen on kivaa . Roza menee taippareihin sitten, kun on siihen valmis...

Oli myös aika lähellä, ettei joud...päästy missikisoihinkin toukokuussa, mutta tuomarimuutoksen takia peruin näyttelyreissun.

Tässä sekalaista kuvasatoa:

Roza lähtee Jukan koulutuspäivänä hakemaan damia kaaveitten välistä, sorsankuvat eivät hämänneet ollenkaan ja veteenmeno jyrkästä rannastakin sujui ihan reippaasti.

Melinakin toi samassa paikassa pelkän damin ilman "sorsaa".

Vakituisen treeniniityn ruohot ja kukat olivat kasvaneet parin viikon tauon aikana korkeiksi, ja kasvu senkun jatkuu...kohta pieni koira katoaa heinän joukkoon...

Melina on oppinut rauhoittumaan omalle paikalleen reppuvahdiksi.

Pysäytyksetkin ovat alkaneet pikkuhiljaa onnistua, liekö uuden oranssin pillin ansiota?

Treeniporukan nuorin jäsen, pian puolivuotias Hevi, joka toistaiseksi osallistuu treeneihin enimmäkseen katsojana ja maltin harjoittelijana.

Roza on jo iso tyttö ja odottelee tarkkana omaa vuoroaan

Seuraavalla viikolla vuorossa vesitreeniä suolammella

Pieni jäävuori kesäkuussa?

Kiirahan se siellä lokin takana piilotteli

Melinan pikkuveli Hemmo

Koirilta siis...ihmiset taitavat säästää uintinsa taas elokuulle, kun on tarpeeksi lämmintä. Jos on.

Roza katsoi hetken Kiiran ja Melinan polskimista ja liittyi sitten joukkoon sen kummemmin miettimättä. Syksyllä Roza vain enimmäkseen kahlaili, mutta nyt uiminen sujui kuin olisi ikänsä uinut. Kun pikkukoiran aivoihin ehti tieto, että hei, mähän osaan uida ja pysyn pinnalla, niin tuli ihan mahdoton sekohepulijuoksukohtaus rannalla ja välillä taas takaisin veteen. Monta kertaa. Sama ilmiö kuin silloin, kun Roza oppi kulkemaan portaat yläkertaan tässä jokin aika sitten; niitä ravattiin sitten innoissaan useammankin kerran peräkkäin.

Liukuhihnanoutamista; toinen tulee ja toinen menee

Ja välillä ravistellaan

The Kiira saapuu rantaan

Pallolla aloitettiin, ensin Melina

Seuraavaksi Rozan vuoro

Ja paras viimeksi, Rozan eka lokin nouto!

Uitettu koira

Koska usempikin henkilö on jo tiedustellut , koska meillä taas Melinan kanssa alkaa perinteinen kilpailemaan aikovat -kurssi , niin kerrottakoon tässä, että alkaa heti, kun kenttä on kohtuullisesssa kunnossa! Tällä kertaa seurana on vaihteeksi Koivukylän Koiraharrastajat, eikä kyseessä olekaan nyt muutaman kerran kurssi, vaan ryhmän nimi on Mölli 2 ja tällä porukalla treenataan sitten ympäri vuoden ja edistyneemmät siirtyvät aikanaan kisaavien ryhmään (vai onkohan siellä Mölli 1?). Ryhmään oli jopa pääsykokeet. Ensin kirjallisen hakemuksen perusteella valittiin 12 koirakkoa testiin joka suoritettiin pari viikkoa sitten kahden kouluttajan tarkan silmän alla. Testissä käytiin läpi alokasluokan liikkeitä, paikallamakuu tosin piti jättää väliin, kun kentällä oli nilkkoihin asti lunta, jäätä ja vettä. Meidän lisäksi ryhmään valittiin viisi muuta koirakkoa aikaisempien neljän lisäksi. Treenaaminen vaikuttaa jo etukäteen hyvin tavoitteelliselta ja ryhmäläisten pitääkin tähdätä kokeisiin sekä osallistua seuran talkoisiin ja tapahtumiin työväkenä. Näitä seuroja ja yhdistyksiä alkaakin olla jo aika monta...

Kuivu, kuivu kenttä!

24.4.
Ja kuivuihan se! Eilen torstaina aloitimme, kouluttajamme on Paula Alahelisten. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kontaktia, seuraamista ja paikallamakuuta, yleensä kouluttaja ehdottaa harjoiteltavaksi paria liikettä ja loput ovat sitten kurssilaisten toiveita. Yhteisenä toiveenamme oli ensi kerraksi myös hyppyjen harjoittelu. Kenttämme on tosi iso (ja ryhmillä on nurmikonleikkuuvastuu), siinä mahtuu muita häiritsemättä tehtävien välillä leikkimään Melinan kanssa sillä aina niin ihanalla tennispallollakin. Laatuaikaa mamman kanssa! Kunhan vielä saadaan namipalkka häivytettyä kokonaan, eikun möllitokoon ja sitten oikeisiin, jos se osallistumiskynnys vähän alenisi!

Kevät oli vielä kaukana lauantaina, kun vietettiin GR:n kevätpäivää nomekoulutuksen merkeissä taippari- ja alotasoisille koirille Mäntsälässä. Harmaa, kolea ja sateinen päivä sattui jälleen, mutta minkäs voit, vaatetta vaan sään mukaan. Aloitimme aamulla teoriaosuudella, Heikkosen Risto kertoi taippareista, nome-B –kokeesta ja WT-kokeesta ja vastasi myös lukuisiin kysymyksiin. Tämän jälkeen oli vuorossa tottelevaisuusosuus pellolla ryhmittäin. Tässä korostettiin seuraamista ja koiran hallintaa. Iltapäivä kierrettiin rastilta toiselle neljässä ryhmässä. Joka rastilla (ohjaus, riista, markkeeraus, haku/lähihaku) oli kaksi kouluttajaa, jotka vielä jakoivat porukan kahtia. Näin tuli mukavan pienet ryhmät eikä odotteluaika venynyt liian pitkäksi. Hyvin suunniteltu ja toteutettu koulutuspäivä ja osallistujien määrästä päätellen myös hyvin tarpeellinen aloittelijoille.

Sunnuntaina ei sentään satanut . Nyt oli vuorossa Pirkan Damit, jonne Roza osallistui joukkueessa Weljesten G-duuri. Joukkueessa oli kahden G-pennun, Rozan ja Uunon lisäksi ”f-duuri” Rusko. Rozalla ei tänään oikein ”mennyt putkeen”, Rusko ja Miku sekä Uuno ja Nina ansaitsivat kuitenkin pisteitä sen verran hyvin, että joukkue sijoittui kennel- ja sekajoukkueiden sarjassa sijalle 12/17. Päivän ilonaiheita olivat myös Golden Ringin joukkuevoitto yhdistyssarjassa sekä Essin (Weljesten Finite Au) ja Jukan yksilökisan voitto! Upeeta!

Mahtoiko edellisen päivän koulutus kuitenkin pienen väsyttää, vaikka Roza menikin autoon huilailemaan jo vähän aikaisemmin. Juoksukin saattaa olla tulollaan, Sissi-siskolla nimittäin alkoi jo! Koepäivän tapahtumia puitiin porukalla ruokapöydässä (osallistumismaksuun sisältyi buffé-ateria) ja sitten alkoi jo ohjaaja Petriäkin helpottaa. Hyvä ruoka – parempi mieli. Sanna ja joukkuekaverit tsemppasivat kovasti ja nyt varmaan voidaan taas käydä K-kaupassakin (sunnuntaina ei siis voinut edes sanoa sanaa Pirkka…)

Sanna ja A-P järjestivät kultaisille kasvateilleen koulutusviikonlopun, kouluttajana oli Kurt Becksteiner Itävallasta, G-pentueen isän Apollon omistaja. Lauantain koulutukset olivat F- ja G-pentueelle eli nuoriso-osastolle. Aamupäivällä koulutukset pidettiin kapean kanavan (tai joen) jäällä, harjoiteltiin eteenlähetyksiä, joihin lopulta liitettiin häiriömarkkeeraus. Jää ei kestänyt tämän kokoista ihmismäärää ja enemmiltä (yksi mulahti) kastumisilta välttyäksemme iltapäivän koulutukset pidettiin pellolla ja metsässä. Muutenkin oli parempi tehdä erilaisia harjoituksia saadaksemme neuvoja eri tehtävistä. Roza oli iltapäiväryhmässä, ensin harjoiteltiin lähihakua. Kurt oli piilottanut havukasaan tennispalloja,koira istutettiin siihen viereen ja annettiin käsky; joko etsi tai lähihakupillitys, ohjaaja seisoi muuten täysin eleettömänä. Ihan selvästi näki, kun palaset loksahtelivat koirien päässä, ja kun lamppu syttyi, että mitähän tässä nyt haetaan...ahaa, jotain tuosta kasasta, niin sieltä ne pallot kaivettiin esiin.

Toinen tehtävä oli suuntaharjoitus pellolla, lähetykset taakse oikeaan ja vasempaan.

Rozan mamma Varpu

Vetreä Trine-mummo

Sunnuntaina saimme seurata varttuneempien eli E-pentueen koulutusta Kekäleniemen rannassa. Pysäytyksiä, ohjauksia ja markkeerauksia tehtiin jäälle ja rantaruovikkoon. Lunta oli vielä melkoisesti, tennispallot ja damit upposivat näkymättömiin. Koiran hallintaa Kurt korosti myös ja jos koira ei jäänyt pysäytyspaikkaan, ohjaaja juoksi (siinä paksussa lumessa) koiran luo, vei sen taluttimessa pysäytyspaikkaan ja toisti kolmasti käskyn istu (+pilli). Kun Kurt totesi: I would run now.. niin silloin mentiin! Harjoitusta jatketaan niin kauan, että saadaan onnistuminen aikaan, "we never give up"! Tärkeä ohje oli myös, ettei koskaan saa toivoa (siis että koira sattumalta menisi oikeaan suuntaan) vaan pitää pystyä ohjaamaan koira sinne, minne on tarkoitus.

Kirjoitin kuunteluoppilaana Kurtin vinkkejä muistiin kohmeisin sormin ja ilman silmälaseja. Puhtaaksikirjoitustyö on vielä "vaiheessa", ehkäpä joskus saan lisättyä parhaat palat tännekin. Koirien ohjaajat kertoivat, että Kurtilta tuli hyviä neuvoja ihan solkenaan, aivan loistava kouluttaja, rauhallinen, sydämellinen, kannustava. Tämmöisellä matkailuenglannintaidollakin asiasta sai hyvin tolkun ja toki paikalla oli kielitaitoista porukkaa, jotka tarvittaessa tulkkasivat yleisölle.

Viikonloppu oli erittäin onnistunut, erinomaisen koulutuksen lisäksi erinomaista seuraa ja erinomaista ruokaa. Kiitos kaikille .

Eipä voisi toivoa hienompaa säätä talvilomalle, joka päivä paistoi aurinko. Parina aamuna oli 20 astetta pakkasta, mutta päivällä oli mukavan lämmintä. Järven jää oli mökki-isännän mukaan niin paksua, että siinä uskaltaa huoletta kulkea minne vain. Jään pinta oli kovaa lunta ja niin tasainen, kuin asfaltilla olisi kävellyt. Kiersimme järveä ja poikkesimme saarissa, vietimme kaiket päivät ulkona. Kun pakkanen alkoi illalla kiristyä, jää piti kovaa pauketta (ihan uusi kokemus meille) ja rohkea Melina kävi pimeällä järvellä tarkistamassa, että kuka siellä tuolla tavalla auton ovia paiskoo! Parina iltana paistoimme pihagrillissä makkaraa ja nautiskelimme ne keskellä järveä kirkasta tähtitaivasta ihaillen. Ei kotona koskaan näe tähtiä noin selvästi, kun yleisvaloa on liikaa. Lomaviikolla vietettiin myös Melinan 4-vuotissyntymäpäivää, ja koko viikkohan oli juhlaa! Koirilla oli hulvattoman hauskaa, kuvat kertovat kaiken!

Triplatokoa

Korkkiruuvi-Roza

Pallopallopallo, no anna lentää jo!

Jee, Vilma ja Krisse tuloo!

Aloitimme talvilomamme lauantaina Mäntän talvinomella. Alunperin oli tarkoitus osallistua samalla joukkueella (Kiira, Nuppu ja Vilma) kuin viime vuonna, mutta Kirsin Nupulla alkoi juoksu ja Melina tuli tilalle. Avoin luokka suoritettiin parityönä ja joidenkin kilpailijoiden myöhästymisien takia Melinan pariksi sattui Kiira ja näin olimmekin aamun ensimmäinen pari klo 8.00. Tehtävien max. pistemäärä 10, alla ensin kuvaus tehtävästä ja sitten arvosteluteksti paperista. Toisen koiran ohjauksen ja markkeerauksen ajan toinen pari oli näkösuojassa pressun takana, koirat tietenkin koko ajan kytkemättä. Tuomarina Tuula Halonen.

Melina:
Ensimmäisenä tehtävänä oli ohjaus, n.35-40 metriä melko avointa metsämaastoa. Melina eteni suoraan noin 2/3 matkasta, mutta kääntyi sitten vasemmalle, josta kaartoi kuitenkin oikeaan suuntaan ja "siinä" -pillityksellä dami löytyi ja palautui suoraan käteen.  Arvostelu: ohjaustehtävä alkaa mukavasti, mutta selvittää tehtävän lopulta haulla. 3 pistettä.

Markkeeraus: Kaksoismarkkeeraus linjaan, lähemmän damin Melina nouti ja palautti helposti, kauemmalle meni oikeaan suuntaan, kävi metrin päässä, mutta ei löytänyt damia, koska se oli kumpareen alapuolella. Sitten tuuli toi hajun jo seuraavaa varten takaisin paikalleen viedystä ohjausdamista, jonka Melina sitten kävi hakemassa. Arvostelu: lähemmän hakee ok, mutta toisesta ei selvää mielikuvaa ja tuo ohjausdamin. 3 pistettä.

Haku: vuorohakuna piti kummankin hakea kolme damia, Melina aloitti. Ensimmäisellä lähti liikaa oikealle, josta kaartoi hakuruudun takakautta oikealle alueelle, dami löytyi ja palautui nätisti käteen. Seuraavat kerrat lähetinkin Melinan vasemmalle, ja viimeiset damit tulivat nätisti käteen, ei pudottelua matkalla eikä edes kakkahätäkään yllättänyt tällä kertaa (sisäpiirivitsi). Vauhtia hidasti yön jälkeinen kova hangen pinta, joka aika-ajoin petti koiran jalan alla. Olin todella tyytyväinen, kun haku ja varsinkin palautukset sujuivat näin hyvin, tuomarikin sanoi lopuksi, että ihan kivastihan se meni, vauhtia hän kuitenkin toivoisi lisää ja tarkemmat löpinät sitten paperissa. Arvostelu: haku alusta asti tehotonta. 4 pistettä.

Työskentelyhalu ja tehokkuus: Arvostelu: voisi olla tehokkaampaa. 4 pistettä.

Yhteistyö: Arvostelu: rauhallisesti työskentelevä pari, mutta epäonnistumiset tehtävissä vaikuttavat kokonaisuuteen. Passissa rauhallinen (olihan se rauhallinen, sitä ei vain kukaan käynyt pressun takana tarkistamassa). 4 pistettä.

Lähdin suorituksemme jälkeen tyytyväisenä pois ja vielä parille vastaan tulleelle tutullekin sanoin, että ihan kohtalaisestihan se meni, ei nyt täydellisesti, mutta haku paremmin kuin odotin. Kun myöhemmin päivällä sain arvostelupaperin, piti ihan kaksi kertaa katsoa, ennenkuin uskoin yhteispistemäärän 18. Varmaan nämä tutut ovat ihmetelleet pistemäärän nähtyään, että kuinkahan huono se meidän huono sitten onkaan, jos tämä oli ihan ok. Koskaan en ole koirieni tekemisiä ja toimintaa kokeissa kaunistellut tai selitellyt, epäonnistumiset on kerrottu niinkuin onnistumisetkin, ja "tuomiot" ovat aina olleet oikein ja oikeudenmukaiset. Tällä kerralla Melina toimi paljon paremmin, mitä pisteet näyttävät.

Kiira:
Ohjaus: eteni epäröimättä suoraan damille ja palautti sen käteen. Arvostelu: suorittaa tehtävän hyvin. 8 pistettä.

Markkeeraus: muistaa hyvin molemmat, noutaa ja palauttaa suoraviivaisesti. Arvostelu: selvittää tehtävän. 8 pistettä.

Kiiran tähänastisen "uran" parhaimmat suoritukset ohjauksessa ja markkeerauksessa, jotka eivät ole olleet Kiiran vahvinta alaa. Mitähän 10 pisteen suorituksiin vaadittiin?

Haku: on aina ollut Kiiran ominta työtä, mutta tänään se ei oikein onnistunut. Kiira käytti melko paljon aikaa hakuruudussa ja palautti kaksi damia, kolmas jäi tuomatta. Kovapintaisessa lumihangessa kahlaaminen hidasti vauhtia ja verotti voimia, onhan ikääkin jo yli 9 vuotta. Arvostelu: voisi olla tehokkaampaa. 4 pistettä.

Työskentelyhalu ja tehokkuus: tekee työtä, mutta voisi olla tehokkaampi. 4 pistettä.

Yhteistyö: Ohjaaja itse oli erittäin tyytväinen Kiiran toimintaan. Kiira istui rauhallisesti odottamassa vuoroaan, seurasi sivulla kiirehtimättä ja suoritti tehtävät ilman ylimääräisiä käskyja tai vääntämistä. Arvostelu: markkeeraus ja ohjaus ok, haku tehoton. Passissa rauhallinen (tarkistettiin). 5 pistettä. Yhteispisteet 29 pistettä.

Roza:
Alokasluokan tuomareina hakualueella Kirsi Mantilo, ohjaus ja markkeeraus Riitta Koivisto.

Haku: hakualueella oli 5 damia, aikaa käytettävissä 3min. Roza haki innokkaasti 3 damia, mutta aikaa kului hukkaan, kun Roza "unohtui" pari kertaa tutkimaan tarkemmin hakualueen etualalla olevaa "kanin"koloa. Arvostelu: nuori pentu tekee töitä hakualueella sen minkä ymmärtää , hyvä, lupaava aihio, 7,5 pistettä.

Markkeeraus: Kaksi ykkösmarkkeerausta parinkymmenen metrin päähän, molemmille tuli laukaus. Roza odotti noutolupaa rauhallisena ja tarkkaavaisena ja luvan saatuaan nouti innokkaana ja erehtymättä. Arvostelu: suorittaa hyvin kummatkin. 8 pistettä.

Ohjaus: ohjausdami oli jätetty ensimmäiseen markkeerauspaikkaan. Roza lähti hyvin linjalle, mutta puolessa välissä joku liian mielenkiintoinen haju vei voiton, toinen lähetys ja sama juttu. Arvostelu: ei ymmärrä tehtävää. 0 pistettä.

Työskentelyhalu ja tehokkuus: erittäin työskentely- ja miellyttämishaluinen iloinen kaveri, keskittyy hyvin, kahden tuomarin keskiarvo 8,75.

Yhteistyö: rauhallisesti ohjattu, erittäin lupaava pari, lupaava tulevaisuus edessä. Keskiarvo 9 pistettä. Yhteispisteet 33,25.

Joukkuemenestys ei häikäissyt, mutta aurinko!

Ja talviloma jatkuu aurinkoisessa talvisäässä!